Kysymys Natosta nousee esille joka vaalien alla. Harva vaaliehdokas uskaltaa kertoa todellista kantaansa Suomen Nato-jäsenyyteen suuremman osan kansalaisista vastustaessa jäsenyyttä sitkeästi. Kaikki viimeaikaiset gallupit osoittavat, että kansa ei halua Suomen liittyvän sotilasliittoon.

Nato-keskustelua käytäessä on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan jo vuonna 1994 ja siihen liittyvään joukkojen suunnittelu- ja arviointiprosessiin vuotta myöhemmin. Keskeistä rauhankumppanuusyhteistyössä on osallistuminen Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin, kansainvälisen yhteistoimintakyvyn kehittäminen sekä materiaaliyhteistyö. Kyse ei ole ainoastaan Suomen sitoutumisesta Naton suuntaan, vaan yhteistyön tarjoamista hyödyistä myös Suomelle. Näitä hyötyjä ovat muun muassa Naton tarjoamat tärkeät välineet Suomen kriisinhallintakyvyn kehittämiseen, mikä palvelee Suomen osallistumista muidenkin järjestöjen johdolla tapahtuvaan kriisinhallintaan, sekä poliittinen dialogi.

Naton rooli on myös muuttunut sen perustamisesta. 1990-luvun lopulla käynnistyneen uudistusprosessin tuloksena Naton tärkeimpiä päämääriä tänä päivänä on ylläpitää Naton merkitystä sotilaallisena liittokuntana sekä rakentaa kykyä vastata toimintaympäristön muutokseen kehittämällä erityisesti eurooppalaisten jäsenmaiden sotilaallisia voimavaroja ja yhteistoimintakykyä. Uuden roolinsa mukaisesti järjestö pyrkii tiivistämään suhteitaan muihin kansainvälisiin järjestöihin ja luovuttamaan voimavarojaan näiden käyttöön. Tärkeimpiä kumppaneita tässä suhteessa ovat EU ja YK, joissa Suomikin on vahvasti mukana. Hyvä esimerkki edellä mainittujen järjestöjen välisestä yhteistyöstä on terrorisminvastainen toiminta, joka on myös Nato-Venäjä yhteistyön näkyvin osa-alue.

Sekä Baltian maat että monet entisen Itä-Euroopan maat ovat jo liittyneet Naton jäseniksi. Myös Venäjä toimii yhteistyössä sotilasliiton kanssa. Suomi on tehnyt yhteistyötä Naton kanssa yli kymmenen vuoden ajan rauhankumppanuusohjelman puitteissa. Rooliamme tulevaisuudessa tulee kuitenkin miettiä. Omasta mielestäni vaihtoehdot ovat joko liittoutumattomuus, liittoutuminen EU:n puitteissa tai asema EU:n puolustusyhteistyön ydinryhmässä ja sitä kautta Nato-jäsenyys. Mikäli haluamme olla mukana eurooppalais-atlanttisessa turvallisuusyhteistyössä ja sitä koskevan päätöksenteon ytimessä, valitsemme viimeisen vaihtoehdon. Sen vuoksi minä liputan varovaisen positiivisesti Nato-jäsenyyden puolesta.

Takaisin Maailmaan