Suomen kulttuurirahasto, Antti Arjava, yliasiamies

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Kulttuuriministeri Tanja Saarela

Helsingissä, 14.3.2007



Suomi on viime vuosien aikana kansainvälistynyt huimaa vauhtia. Me suomalaiset matkustamme ulkomailla vapaa-ajalla ja työssämme. Myös Suomessa on kasvava ulkomaalaisten ja uussuomalaisten väestö. Väestön ikääntymisen tuomat paineet tulevat houkuttelemaan Suomeen yhä enemmän väkeä, joka haluaa asua, tehdä työtä ja asettua Suomeen.

Uuteen maahan asettautuminen ja itsensä tervetulleeksi tunteminen on mahdollista, jos meillä Suomessa on avoin ja moninainen kulttuurielämä. Monesti vallitsee väärinkäsityksiä siitä mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Ei meidän suomalaisten tarvitse eikä tule luopua omasta kulttuuristamme, ei suvivirrestä, ei makkarasta, ei saunomisesta, eikä muista meille tärkeistä asioista. Toisia kulttuureja arvostaa aidosti sellainen, joka tuntee oman kulttuuritaustansa ja perinteensä, ja joka kunnioittaa niitä.

Kansainvälistä kulttuuria saadaan jo nyt television ja internetin kautta. Tämän lisäksi olisi kuitenkin lapsille, nuorille ja aikuisillekin turvattava laadukasta kulttuuritarjontaa muulta maailmasta. Kansainvälisyyskasvatus ei voi olla vain sitä, että tutustumme ulkomaalaisten elämään muualla maailmassa tai opimme kehitysyhteistyöstä. Meillä on suuri työsarka kansainvälisyys- ja monikulttuurisuuskasvatuksessa täällä Suomessa!


Ehdotan seuraavaa:

- Lastentarhojen kulttuuritarjontaan tulisi sisällyttää enemmän monikulttuurisuutta. Tätä voisi toteuttaa tarjoamalla teatterivierailuja muita kulttuureja edistäviin laitoksiin, kuten esim. vierailu vaikkapa kulttuurikeskus Caisaan, nukketeatteriesitykset eri kulttuureista, ja tutustuminen toisiin muunkielisiin päiväkoteihin, vaikkapa ruotsinkieliseen tai venäjänkieliseen. Tai järjestämällä eri etnisten yhteisöjen vierailuja lastentarhoihin?

- Koulujen kansainvälisyyskasvatuksessa on paljon kehitettävää. Sekä luokan- että aineopettajaksi valmistuvilla tulisi olla enemmän perehdytystä siihen mitä monikulttuurisuus tai kansainvälisyys tarkoittaa käytännössä meillä täällä Suomessa ja miten lapset ja nuoret voivat omaksua näitä aatteita.

- Suomessa EU koetaan yhä vieraaksi. Miksi näin on - mehän olemme Eurooppaa ja Euroopan unionin ydin lähtee meistä. Yhtenä selityksenä ovat Suomen tämänhetkisten keskeisten päättäjien Eurooppa-antipatiat, kun kukaan heistä – tasavallan presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen tai ulkoministeri Erkki Tuomioja – ei tunnu pitävän EU:ta merkittävänä suomalaisena viiteryhmänä. äänestäjien olisi hyvä tietää mitä ehdokkaat ajattelevat Suomen roolista EU:ssa?

- Myös suomalaisia järjestöjä tulisi kannustaa tekemään enemmän työtä juuri Suomen oman monikulttuurisen kasvatuksen eteen. Kansainvälisyyskasvatus tällä hetkellä on lähes ainoastaan YK:ta, kehitysyhteistyötä tai muita globaalikysymyksiä käsittelevää. Miten voimme tehdä kansainvälisyyskasvatusta omassa lähipiirissämme, täällä Suomessa?

- Suomen kulttuurirahaston päätös myöntää 3,5 miljoonaa euroa kirjastoille yksinomaan kotimaisen kirjallisuuden hankintaan. Myös laadukasta käännöskirjallisuutta tarvitaan Suomessa helposti lukijoiden saataville. Oman kirjallisuuden tarjoaminen on tärkeää, mutta Suomen kulttuurillinen viisaus ei voi olla vain suomalaisen kirjallisuuden tuotteiden varassa.

Suomi kohtaa tulevina vuosina suunnattomia kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden tuomia haasteita. Nyt pitäisi avata silmät ja tarttua toimeen, jotta yhteiskunnan harmonia jatkuu meillä tulevaisuudessakin ja jotta monikulttuurisuuden voimavarat saadaan käyttöön.

Ystävällisin terveisin,

Nina Suomalainen

VTM

Kansallisen Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen

Kirkon Ulkomaanavun kehityspolitiikan koordinaattori

Suomen Helsinki-komitean puheenjohtaja


Avoin kirje Eurooppa-politiikasta ja median roolista