Puolustusministeri Seppo Kääriäinen
Helsingissä 19.2.2007
Hyvä ministeri Kääriäinen,
On sangen epätodennäköistä, että asuntoni syttyisi palamaan. Siitä huolimatta minulla on asunnossani palohälytin. Liikenteessä ajan varovasti ja todennäköisyys, että joutuisin liikenneonnettomuuteen on suhteellisen alhainen. Siitä huolimatta minulla on vakuutus, joka kattaisi myös liikenneonnettomuudesta aiheutuvat vahingot. Ei valitettavasti ole aina meistä itsestämme kiinni, sattuuko tapaturma vai ei.
Sama pätee maanpuolustukseen. Haluan, että Suomella on uskottava kyky puolustaa itseään - kansalaisiamme, yhteiskuntaamme ja aluettamme. Siis myös Teitä, hyvä ministeri, ja minua itseäni. Meitä ei tällä hetkellä uhkaa kukaan, mutta kansainväliset suhdanteet muuttuvat usein nopeammin kuin asiantuntijat osaavat ennustaa. Kukaan ei osaa varmuudella arvioida miltä maailma, Eurooppa ja Itämeren turvallisuuspoliittinen tilanne näyttävät kahdenkymmenen, tai edes kymmenen vuoden kuluttua. Tästä syystä on hyvä ylläpitää uskottavaa maanpuolustuskykyä. Uskottava maanpuolustuskyky ja hyvin koulutetut, hyvin varustetut puolustusvoimamme luovat omalla alallaan perusturvallisuutta. Minä arvostan tätä perusturvaa. Hyvä ministeri Kääriäinen, tiedän, että Tekin ajattelette näin.
Kysymys on herännyt, kykenemmekö ylläpitämään uskottavaa puolustuskykyä tulevaisuudessa? Luin taannoin mielenkiinnolla haastattelunne Suomen Kuvalehdessä, jossa totesitte Suomen maanpuolustuksen olevan suurten haasteiden edessä. Huiman teknologisen kehityksen myötä puolustusmateriaali kallistuu vääjäämättä. Tiettyjen asejärjestelmien hinta jopa tuplaantuu seitsemän vuoden välein.
Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on käyttää tällä hetkellä erittäin vähän rahaa puolustukseensa. EU:n jäsenmaista olemme vasta sijalla 21. Meitä vähemmän käyttävät vain Luxemburg, Malta, Itävalta ja Irlanti, joiden geopoliittinen asema on aivan toinen kuin Suomella. Suomen luku on noin 1,3 prosenttia BKT:sta kun EU:n keskiarvo on 1,94 prosenttia. (Lähde: SIPRI).
Miten vähäiset puolustusmäärärahamme voivat riittää tulevaisuudessa? Hyvä Ministeri, sanoitte Suomen Kuvalehdessä tilanteen olevan "haastava, erittäin haastava". Mielestäni yhtälö vaikuttaa mahdottomalta. Voimmeko tulevaisuudessa todella merkittävästi kasvattaa puolustusmäärärahoja, esimerkiksi nelinkertaistaa? 2020-luvulla ikääntyvä väestömme tarvitsee kasvavassa määrässä yhteiskunnan tukipalveluja. Globalisoituvassa talouskilpailussa kilpailukykymme perustana on tietoon ja osaamiseen perustuva suomalainen innovaatio- ja kehittämiskyky, eli koulutusmäärärahoja emme voi laskea. Päinvastoin.
Miten 2020-luvulla Suomesta voisi siis löytyä sellaisia määrärahoja, jolla ylläpidetään uskottavaa ja itsenäistä maanpuolustuskykyä? Vaikka suomalainen sotilas olisi kuinka hyvin koulutettu - kuten syntyperäisenä Utin tyttönä tiedän -, ilman asianmukaisia varusteita sitkeä suomalainen sissikin on vain tykinruokaa. Puolustusasiantuntijat toteavat, että 2020-luvulla yhdelläkään pienellä tai keskisuurella valtiolla ei ole varaa ylläpitää itsenäistä ja uskottavaa puolustuskykyä. Useimmille EU-maille tämä ei ole ongelma. 21 EU:n 27 jäsenmaasta on myös puolustusliitto Naton jäseniä. Puolustusta ja sotilaallista toimintaa suunnitellaan ja valmistellaan konsensuspäätöksillä yhdessä kahdenkymmenenkuuden demokraattisen maan yhteisvoimin. Kaikkea ei ole pakko hankkia itse tai tehdä yksin.
Suomi on sitten vuoden 1994 Naton rauhankumppani. Suhteessa väkilukuumme lähetämme nyt jo erittäin paljon sotilaita Naton rauhanturvaoperaatioihin, esimerkiksi Kosovoon. Naton silmissä olemme arvostettuja rauhanturvaajia ja kumppaneita. Suhteessa Natoon teemme siis työtä, mutta kieltäydymme ottamasta palkkaa, joka olisi Nato-jäsenyyden tuoma puolustustakuu, kuten se on kirjattu Naton perustamissopimuksen 5 artiklaan.
Puolustusvoimamme ovat mahdottomassa tilanteessa: vähällä rahalla pitäisi hankkia alituisesti kallistuvia puolustusvarusteita. Demokraattisessa maassa sotilaat eivät osallistu politiikan tekoon. Suomessa tämä periaate on ilmennyt muun muassa siinä, etteivät kenraalit julkisuudessa valita mahdottomasta tilanteesta. Valtiomme johdon ja hallituksemme tietoon tosiasiat on kyllä saatettu.
Tunnettu kokoomuslainen valtiomies Juho Kusti Paasikivi totesi, että "tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku". Pitäisikö meidänkin jo tunnustaa tosiasia, että tulevaisuudessa Suomen puolustaminen edellyttää yhteistyötä muiden demokraattisten maiden kanssa.
Maailmaa laajasti kiertäneenä ihmisenä, en näe yhtään syytä, miksemme voisi näin tehdä. Teemmehän jo nyt kaikilla muillakin aloilla yhteistyötä muiden valtioiden kanssa; niin miksei myös puolustuksen saralla? Suomalaisen maanpuolustuksen peruskallio ovat tulevaisuudessakin omat puolustusvoimamme. Nato-jäsenyys takaisi ainoastaan, että puolustuskykymme olisi myös tulevaisuudessa uskottava.
Ystävällisin terveisin,
Nina Suomalainen
Valtiotieteiden maisteri
Kansallisen Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen
Kirkon Ulkomaanavun kehityspolitiikan koordinaattori
Suomen Helsinki-komitean puheenjohtaja
Avoin kirje yrittäjyyden tukemisesta ja yrittämiselle myönteisten asenteiden luomisesta
|
