Markku Wallin, kansliapäällikkö ja politiikkaosaston johtaja, Työministeriö

Marja Merimaa, ylijohtaja, toimeenpano-osasto, Työministeriö

Raimo Luoma, ylijohtaja, Kauppa- ja teollisuusministeriö

10.2.2007

Nykyinen hallitus on koko olemassaolonsa ajan kamppaillut työllistämisen ja yrittämisen ristiaallokossa. On toisteltu mantraa työelämän määräaikaisuuksien ongelmista ja valiteltu suurteollisuuden työpaikkojen siirtymistä pois Suomesta.

Teot ovat olleet laastarointia, joiden vaikutus on lähinnä ollut sääntöjen ja byrokraattisuuden lisääntyminen. Esimerkkinä tästä työsopimuslain uudet soveltamisehdotukset tai uusi yt-lakiehdotus. Teollisuudesta jo lopetettuja paikkoja vastaan ollaan taisteltu tukirahojen tarjoamisella jälkikäteen.

Työpaikkojen säilymistä ja uusien syntymistä sekä työelämän epävarmuuksien poistamista pitäisi edistää pitkäjänteisemmillä ja ennakoivilla keinoilla. Ylipäänsä asennetta yrittämiseen ja sen kannattamiseen olisi saatava muutetuksi positiivisemmaksi. Työ ja yrittäminen säilyy Suomessa vain ja ainoastaan mikäli ne ovat kannattavia sekä yrittäjälle että työntekijälle ja mikäli joku on valmis kantamaan yrittäjyyden riskin.

Nyt ongelmakohtina on seuraavaa:

- Uuden yrityksen laajentaminen ensimmäisillä ulkopuolisilla työntekijöillä ei ole ongelmatonta eikä helppoa. Pienet yritykset turvautuvat mieluummin ostopalveluihin toisilta yrityksiltä sillä lisähenkilöstön palkkaaminen paitsi nostaa kuluja eksponentiaalisesti myös lisää byrokratiaa massiivisesti. Voisiko ensimmäisen viiden työntekijän palkkaamista helpottaa verohelpotuksin ja velvoitteiden vähentämisellä (esim. alemmat työnantajamaksut) vaikkapa määräajaksi?

- Yt-lain laajentaminen jo 20-hengen yrityksiin tuo lisää juuri byrokratiaa keskisuurille yrityksille. Tätä ei tarvita. Myös ammattiliittojen kanneoikeus tulisi tuomaan yrittäjien horisonttiin mustan pilven, kun massiiviset ja rikkaat ammattiliitot voisivat viedä minkä tahansa yrityksen käräjille ja lopulta konkurssiin niin halutessaan.

- Työsopimuslain uudet soveltamisehdotukset työntävät yksityisten yrittäjien harteille sellaista taakkaa joka ei sinne kuulu. Määräaikaiset työsuhteet ja pätkätyöt sijoittuvat pääosin julkiselle sektorille ja johtuvat suurelta osin työelämään luotujen joustomahdollisuuksien luomasta tarpeesta. Määräaikaisten työsuhteiden käyttäminen on harvalle pienyritykselle itseisarvo, vaan varotoimi silloin kun yrityksen toiminta ei ole vakiintunutta tai tulos on pientä. Yrittäjä varmasti kertoo mielellään perusteet työntekijän määräaikaisuudelle, ilman sanktioitakin puhumattakaan ulkopuoliselle taholle siirrettyä valtaa määritellä onko peruste hyväksyttävä vai ei.

- Elinkeinoelämän Keskusliittoon kuuluu suuressa määrin myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Kuitenkin juuri pk-yritykset ovat kokeneet, ettei heitä ole kuunneltu kolmikannassa tai tupo-pöydässä. Valtiolla on monella taholla jo olemassa aitoa kansalaissektorin kuulemismenettelyä lainsäädännöstä ja politiikasta päätettäessä – miksei tämä tunnu toimivan tupo-kysymyksissä? Voisiko tätä aitoa kuulemismenettelyä soveltaa myös yrityssektorin – ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten - osalta?

- Yritysten verotuskysymyksiä olisi katsottava laaja-alaisesti. Sukupolvenvaihdoksissa perintö- ja lahjavero olisi asteittain poistettava. Verotuksen monet kysymykset ovat yhteydessä toisiinsa. Yrittäjyyden ja työpaikkojen luomisen veropakettia tulisi katsoa kokonaisuutena, niin että tarkastellaan samaan aikaan perintö- ja lahjaveroa, pääomaveroa, yritysveroa sekä työtulosta maksettavaa veroa. Yrittämisen ja työpaikkojen luominen, kuten myös uuden työn vastaanottaminen tulisi aina kannattaa myös rahallisesti.

- Vanhemmuuden tukeminen ja perhepolitiikka ovat valtion eikä yrityssektorin tehtäviä. Varsinkin naisvaltaiset yritykset kantavat vanhemmuuden tukemisen taakkaa äitiyslomien tuomien kustannusten ja äitiyden aiheuttamien monien erityisjärjestelyjen kautta. Äitiyspäivärahat olisi siirrettävä valtion kustannettavaksi.

- Paikallinen sopiminen voi soveltua erinomaisesti paitsi monelle yritykselle myös sen työntekijöille, silloin kun sovitaan esimerkiksi työajan sijoittamisesta ja joustoista puolin ja toisin, ja työn järjestämisestä.

Suomi pysyy menestyvänä vain jos meillä vallitsee positiivinen kannustamisen ja yrittämisen kulttuuri. Valtiollakin on tämän positiivisen asenteen luomisessa merkittävä rooli.

Ystävällisin terveisin,

Nina Suomalainen

Valtiotieteiden maisteri

Kansallisen Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen

Kirkon Ulkomaanavun kehityspolitiikan koordinaattori

Suomen Helsinki-komitean puheenjohtaja


Avoin kirje naisten urakehityksen ja palkkauksen edistämisestä