Tuula Haatainen, tasa-arvoministeri

Jorma Ollila, hallituksen jäsen, Shell ja Nokia

Björn Wahlroos, konsernijohtaja, Sampo Oyj

Leena Ruusuvuori, pääsihteeri, Naisjärjestöjen keskusliitto,

2.2.2007

Naisten satavuotisista poliittisista oikeuksista huolimatta, naisten eteneminen käytännön työelämässä on jäänyt miehistä jälkeen sekä palkkauksen että etenemisen osalta.

Naisten eteneminen ja palkkakehitys ei läheskään aina tyssää äitiyslomiin, vaan usein asenteisiin ja käytäntöihin sekä valtion että yksityissektorin puolella. Lainsäädännöllä ja kielloilla näitä on vaikea saada muutettua. Tarvitaan sen sijaan naisten ja miesten yhteistä asennemuutosta.

Oleellisessa roolissa ovat paitsi naisjärjestöt ja valtio, myös keskeiset Suomen talouden ja politiikan miesvaikuttajat. On hienoa, että myös keskeiset vaikuttajamiehet nostavat asiaa esiin. Naisten tulee kuitenkin itse vaatia, pyytää ja toimia omien etujensa valvomiseksi.

Naisten ja miesten väliset palkkaerot johtuvat usein sisäänrakennetusta eri tehtävien erilaisesta palkkauksesta. Samankaltaisten töiden palkkaukset eroavat toisistaan merkittävästi riippuen siitä onko kyse nais- vai miesvaltaisesta alasta. On itsestään selvää, että raamisopimuksia neuvoteltaessa naisten tulee olla mukana päättämässä.

Palkkaerot johtuvat monesti myös naisten omasta vaatimattomuudesta - tutkimusten mukaan miehet pyytävät yleensä suurempaa palkkaa kuin naiset. Naisvaltaisilla aloilla tulisi järjestää palkkasparrausta. Naisjärjestöt voisivat julkistaa helposti luettavia ja vertailevia taulukoita, joissa listataan eri alojen palkkoja. Tästä olisi helppo löytää vertailukelpoisia palkkoja lobbaukseen, ja yleisiin ja yksittäisiin työsopimusneuvotteluihin.

Naiset eivät monesti halua leimautua 'pyrkyreiksi'. Samaan aikaan miehet uskovat itseensä täysillä ja pyrkivät aktiivisesti johtotehtäviin ja korkeammille palkoille. Naisjärjestöjen tulisi kannustaa kaikkia jäseniään hakeutumaan sekä kannustamaan aina kaikkia naisia hakeutumaan johtotason tehtäviin. Realismiin ja oikeaan johtamiskulttuuriin pohjautuvaa johtamiskoulutusta tulisi olla saatavilla, pelkkä naisenergian toistaminen ei valitettavasti riitä.

Yritykset kertovat monesti vähäisen naishallitusjäsenten määrän johtuvan siitä ettei päteviä naisia ole tarjolla. Tämähän ei pidä paikkansa. Esimerkiksi Board professionals-verkosto kerää listaa pätevistä naisista jotka ovat käytettävissä yritysten hallitustehtäviin. Verkoston mallia tulisi viedä eteenpäin myös muille aloille.

Myös naisvaltaiset yritykset kantavat raskaampaa taakka kuin miesvaltaiset yritykset, johtuen äitiyden ja äitiyslomien tuomista kustannuksista. Äitiyden tuomat kustannukset on jaettava tasaisesti yhteiskunnassa. Valtion osuutta näistä menoista tulisi korottaa. Jos vanhemmuutta halutaan tukea, se ei ole yrittäjien ja työnantajien tehtävä, vaan valtion.

Perheen ja työn yhdistämistä tulee helpottaa. Naisten pysymistä työelämän vaatimusten kelkassa helpottaa se, jos heitä ei syyllistetä normaali- tai osa-aikaisessa työpäivässä pitäytymisestä lasten ollessa pieniä.

Yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja oikeuksien toteutumiseen naisten ja miesten välillä tarvitaan naisilta itseltäänkin kovaa draivia. Yhtäläiset oikeudet on otettava, sillä niitä harvoin automaattisesti saa.


Ystävällisin terveisin,

Nina Suomalainen

Valtiotieteiden maisteri

Kansallisen Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen

Kirkon Ulkomaanavun kehityspolitiikan koordinaattori

Suomen Helsinki-komitean puheenjohtaja


Avoin kirje energiahuollosta ja kansalaistiedosta