Energiaosaston Ylijohtaja Taisto Turunen, Kauppa- ja teollisuusministeriö

Rehtori Matti Pursula, Teknillinen korkeakoulu

Pääjohtaja Erkki KM Leppävuori, VTT


Viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet, että Suomen energiapolitiikalla tulee olla kaksi päätavoitetta: energiatuotannon omavaraisuuden lisääminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen samalla kuin turvataan energiansaanti.

Tärkeitä energiapäätöksiä olisi tehtävä, mutta politiikoilta puuttuu rohkeutta ja näkemystä tarvittaviin toimenpiteisiin, kun taas tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää energiapolitiikan monimutkaisia kiemuroita ja teknisiä yksityiskohtia.

Ongelmana on puolueettoman ja helposti ymmärrettävän tiedon puute. Nykyinen energiakeskustelu velloo moneen suuntaan. Käsitteiden viidakosta harva osaa ottaa selvää. Esimerkkinä kysymys siitä, mikä oikeasti on päästövapaata energiaa. Tai missä määrin Suomi jo nyt on sidoksissa naapurimaiden intressiin myydä meille energiaa.

Kuitenkin demokraattisen päätöksenteon vuoksi energiapoliittisia ratkaisuja ei tulisi jättää vain teknokraattien ja lobbareiden haltuun.

Ehdotan seuraavia toimenpiteitä:

Kansallinen puolueeton tutkimuslaitos julkaisee helposti ymmärrettävää tietoa siitä, mitkä energiamuodot ovat oikeasti vapaita hiilidioksidipäästöistä tai vähä-päästöisiä. Esimerkiksi turpeen ja maakaasun osalta liikkeellä on ristiriitaista tietoa.

Päästöjen selvittäminen koskee myös uusi bioenergiamuotoja kuten kotimaisen viljan tuotantoa. Päästökuormitukseen tulee laskea myös mm. viljelyprosessin ja lannoituksen tuottamat päästöt.

Suomen energiahuollon omavaraisuuden tilanteesta on tehtävä puolueeton tilannekatsaus ja tulevaisuuden arvio. Mikä on omavaraisuuden aste nyt ja mikä se on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä mikäli kotimaiseen lisätuotantoon ei investoida merkittävästi? Tällä hetkellä uhkakuvat usein sivuutetaan turhina, vaikka niillä on vankkaa todellisuuspohjaa ja niistä on käytännön kokemustakin.

Viranomaisten olisi myös tuotettava helppoa tietoa siitä, millä keinoilla tavallinen kansalainen voi säästää energiakuluissa ilman suurempaa vaivaa ja miten säästötoimenpiteisiin voi käytännössä siirtyä.

Sähköntuottajilta tulisi vaatia helpommin seurattavaa hinnoittelukäytäntöä, jotta kansalaiset voivat helpommin vertailla hintoja. Sähkönsiirtohinnat tulisi avata kilpailulle ja kilpailevalle hinnoittelulle.

Energia- tai ilmastonmuutosta vastaan tarvittaviin toimenpiteisiin tarvitaan oikeaan tietoon perustuvaa kansalaiskeskustelua, eikä vain myytteihin ja uskomuksiin perustuvia väitteitä. Viranomaiset, yliopistot ja tutkimuslaitokset voivat jakaa tätä tietoa, yksinkertaisesti, mikäli tahtoa riittää.

Ystävällisin terveisin,


Nina Suomalainen

Valtiotieteiden maisteri

Kansallisen Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen

Kirkon Ulkomaanavun kehityspolitiikan koordinaattori

Suomen Helsinki-komitean puheenjohtaja

Avoin kirje Suomen ulkomaalaispolitiikasta